Ensimmäiset ammattilaispainijat kiersivät 1800-luvun loppuvuosina sirkusten mukana ja tekivät painia tunnetuksi ympäri maata. Ammattiatleetit haastoivat yleensä yleisön joukosta itselleen vastustajan, ja voittaja sai rahapalkinnon. Lajina oli ranskalainen paini, joka nykyisin tunnetaan nimellä kreikkalais-roomalainen paini. 1910-luvulla suomalaisia painijoita siirtyi Yhdysvaltoihin kilpailemaan ammattilaisina heille täysin uudessa lajissa, vapaapainissa.

Vapaapaini syntyi Yhdysvalloissa. Olympiakisojen ohjelmaan laji tuli St. Louisissa 1904. Suomessa vapaapainin harrastus keskittyi alkuaikoina Pohjanmaalle, jossa oli paljon Amerikan kävijöitä. Aluksi lajista käytettiin Suomessa nimityksiä amerikkalainen kinttupaini ja catch-as-catch-can (ota-kiinni-mistä-saat). Vapaapainin ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Isossakyrössä vuonna 1923.

1. Helsinkiläinen Iivari Tuomisto kiersi ammattilaisena painimassa sirkuksissa paitsi Suomessa, myös eri puolilla Eurooppaa. Vuosina 1911-1912 Tuomisto toimi painivalmentajana Ruotsissa ja valmensi suomalaispainijoille kovat vastustajat Tukholman olympiakisoihin 1912.

2. Alex Järvinen (Helsingin Jyry) saavutti painin maailmanmestaruuden vuonna 1911 ja kierteli tämän jälkeen ammattilaispainijana sirkusten mukana mm. Suomessa ja Venäjällä.

3. August Jokinen (Helsingin Jyry) siirtyi ammattilaispainijaksi 1916. Seuraavana vuonna hän voitti Tallinnassa ammattilaisten maailmanmestaruuden. 1910-luvun lopulla Jokinen valmensi ruotsalaispainijoita vuoden 1920 olympiakisoihin Antwerpenissa. Suomalaispainijoiden valmentajana Jokinen toimi Berliinin olympiakisoissa 1936.

4. Ensimmäisten vapaapainin SM-kisojen isäntäseuraa, Kyrön Voimaa, edustanut Väinö Penttala (myöh. Vaissalo) voitti vapaapainin Suomen mestaruuden vuosina 1923-1927 neljä kertaa. Olympiakisoissa hän oli parhaimmillaan hopealla, Antwerpenissa 1920. Kuvassa Penttala (vas.) toisen isokyröläisen painijan, J. Soinin kanssa.