Suomi oli 1920-luvulla maailman menestyksekkäin painimaa. Puolet painijoidemme saavuttamista olympiakisojen kultamitaleista ovat peräisin 1920-luvulta. Antwerpenista 1920 suomalaispainijat saivat viisi kultamitalia ja Pariisista 1924 neljä kultamitalia. Tuolloin jokainen maa sai asettaa kuhunkin sarjaan kaksi miestä. Amsterdamissa 1928 säännöt olivat uudet: vain yksi mies kuhunkin sarjaan, ja kultamitaleja saatiin kolme.

1. Adolf Lindfors (Porvoon Akilles) saavutti ensimmäisen painin Suomen mestaruutensa vuonna 1906. Antwerpenin olympiakisoissa 1920 Lindfors paini 41-vuotiaana raskaan sarjan kultamitaliin.

2. Edvard Westerlund (Helsingin Atleettiklubi) totesi Suomen painin suuruudenajasta: ”Vaikeampi meidän oli aktiiviaikanamme voittaa Suomen mestaruus kuin ulkomailla joku suuri painikilpailu”. Hän oli nuorin kolmesta veljestä – Emil, Kalle ja Edvard – ja myös menestynein, olympiavoittaja 1924 ja olympiapronssimitalisti 1928. MM-kisoissa hän sai kultaa 1922.

3. Oskar Friman (Viipurin Voimailijat) voitti olympiakultaa Antwerpenissa 1920 ja Pariisissa 1924 sekä MM-kultaa 1921. Uusia painiotteita keksinyt Friman tunnettiin lempinimellä ”paini-insinööri”. Aktiiviuransa jälkeen hän toimi Painiliiton valmentajana kuolemaansa 1933 asti.

4. Kalle Anttila (Helsingin Kisa-Veikot) saavutti urallaan kaksi olympiakultaa, vapaapainissa 1920 ja kreikkalais-roomalaisessa painissa 1924. Lisäksi hän paini kaksi kreikkalais-roomalaisen maailmanmestaruutta, 1921 ja 1922. Anttila ei hävinnyt yhtään painiottelua ulkomailla eikä ulkomaalaiselle vastustajalle kotimaassakaan. Painiuransa jälkeen Anttilasta tuli menestyvän tavarataloketjun omistaja ja johtaja.

5. Eino Leino oli saanut vapaapainioppinsa Yhdysvalloissa, jonne hän oli muuttanut vuonna 1914. Sieltä hän saapui edustamaan synnyinmaataan neljissä olympiakisoissa 1920-1932 ja sijoittui aina mitaleille. Olympiakultaa Eino Leino saavutti vapaapainissa Antwerpenissa 1920.