Sotien jälkeen Suomi ei enää saavuttanut entisenkaltaista painimenestystä olympiakisoissa. Aina vuoteen 1956 asti painijamme toivat kuitenkin jokaisista kisoista ainakin yhden kultamitalin. Suomalaispainijoiden vuonna 1906 alkanut olympiakultaketju katkesi Melbournen 1956 kisojen jälkeen.

Kansainvälinen painiliitto otti maailmanmestaruuskilpailut ohjelmaansa lähes 30 vuoden tauon jälkeen vuonna 1950.

1. Nurmolaissyntyinen Lenni Viitala voitti vapaapainissa olympiakultaa Lontoon olympiakisoissa 1948. EM-kisoissa hän voitti kultaa vapaapainissa 1946 ja pronssia kreikkalais-roomalaisessa painissa 1947.

2. Imatralainen Matti Simanainen ennätti lyhyellä urallaan voittaa kaksi Suomen mestaruutta ja maailmanmestaruuden vuonna 1950 kreikkalais-roomalaisen painin 73 kg:n sarjassa.

3. Kelpo Gröndahl (Reposaaren Kunto) saavutti hopeaa Lontoon olympiakisoissa 1948 ja kruunasi uransa kultamitalilla kotikisoissa Helsingissä 1952. Lisäksi hän saavutti MM-hopeaa 1953. Vuonna 1962 Gröndahl valittiin kansanedustajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kaksi kautta.

4. Helsingin olympiakisojen painikilpailut käytiin Messuhallissa 20.-27.7.1952. Niihin osallistui 244 painijaa 37 maasta. Kuva kreikkalais-roomalaisen painin 79 kg:n sarjan ottelusta, jossa olivat vastakkain Kalervo Rauhala (Ylistaron Kilpa-Veljet, oik.) ja Ruotsin Axel Grönberg. Rauhala saavutti sarjan olympiahopeaa ruotsalaisen ottaessa kultaa.

5. Rauno Mäkinen (Tampereen Poliisi-Urheilijat; kuvassa) ja Kyösti Lehtonen juhlistivat komeasti Suomen itsenäisyyspäivää ottamalla molemmat painin olympiakultaa Melbournessa 6.12.1956.

6. Kyösti Lehtosen (Jämsän Kisailijat) kaksi MM-hopeamitalia (1953 ja 1955) pohjustivat täysosumaa: olympiakultaa Melbournessa 1956. Ennen kisoja hän totesi: ”Menen hakemaan omani pois”.