11.1.2007
HYVÄT PAINIVALMENTAJATMistä on painivalmentajat tehty ?
No, ne on ensinnäkin tehty suurella lajirakkaudella, jalostettu painimalla, sivelty suunnattomalla sitkeydellä johon on laitettu runsas ripaus katajaista. Ja loppu onkin sitten jokaisesta itsestään kiinni kuinka pitkälle haluaa kehittyä ja kuinka paljon haluaa toimia. Mutta riittävätkö nämä eväät ja sivelyt tänä päivänä?
Katselin ja kuuntelin jääkiekkovalmentajia ja -legendoja heidän analysoidessaan 20v. MM -joukkueen jäämistä vuoden vaihteessa mitaleiden ulkopuolelle. Miten olisi pitänyt pelata ja painottaa ja mitä jäi tekemättä?
Kuuntelin mielenkiinnolla esillä olleita totuuksia: Pitää korostaa yksilövalmennusta joukkuevalmennuksen sijasta. Luotava järjestelmä jossa saadaan jo nuoremmille ikäluokille seuroihin enemmän taitavia (päätoimisia) ammattivalmentajia. Yleensä olen kuullut no. joukkuevalmentajien korostavan joukkuepelaamista ja valmentamista. Totuus on kuitenkin se, että taitavat ja hyvät yksilöt tekevät joukkueen.
Näin ne isot painivat samassa sarjassa näiden peruskysymysten kohdalla kuin me pienemmätkin lajit. Siis hyvä yksilövalmennus tuo tuloksia. Toisaalta hyvin ryhmässä toimiminen korostaa yksilöiden hyviä ominaisuuksia ja kehittää toisia. Parhaassa tapauksessa ryhmä ruokkii ja kannustaa jäseniään.
Olen ollut siinä käsityksessä, että lätkässä jo seuroissa on ammatti- / maksullisia valmentajia eniten tai lähes eniten koko valtakunnassa. Lätkähän on rahalaji jos mikä. Vai olisikohan pohdiskelut pitänyt ymmärtää siten, että rahallakaan et aina saa riittävän laadukasta valmennusta. Analyysin taustalla lienee, vanhempien tieteenharjoittajien mielestä, kyse valmentajien todellisesta halusta, tahdosta ja kyvyistä.
Lajimme viimeiset mohikaanit – onko heitä enää ?
Alussa mainitsemani painivalmentajan alkuaineet sivelyineen eivät nykymaailmassa enää riitä pitkäjänteiseen toimintaan. Listaan on ehdottomasti lisättävä ainakin olosuhteet ja toimintamahdollisuudet.
Olosuhteisiin lukeutuvat tilat ja muu rekvisiitta sekä tukijoukko. Toimintamahdollisuuksiin on nostettava mm. valmentajien kulukorvaukset tai palkkiot. Näistä kai vastuun kantaa seuran johtokunta tai tukijoukko. Valmentajia ei pidä jättää yksi näiden kaikkien asioiden kanssa. Heille on järjestettävä toimivat valmennuspuitteet. Valmentajilla on oikeus ja velvollisuus vaatia hyvät toimintamahdollisuudet. Valmentajat tekevät mm.merkittävää nuorisotyötä.
Miten painiseurat ovat organisoituneet ja varmistavat toimintansa tulevaisuudessa? Osaammeko lukea riittävästi muuttuvia tekijöitä ympärillämme ja osaammeko vastata haasteisiin ajoissa. Tai osaammeko lukea / tulkita toistemme, siis painivalmentajien tarpeita ja toiveita riittävästi, jotta toiminta jatkuu ja tehostuu. Tässä selkeä haaste seurajohdolle.
Tiedän, että painin parissa on vielä muutama "viimeinen mohikaani", jotka toimivat pääasiassa sielulla ja lajirakkaudella. Ei ylypiästi, mutta ylväästi. Mutta tuo painijarotu on vähenemässä – miten varmistetaan jatkossa tekijät? Tässä on haastetta meille kaikille.
Seniorivalmentajille oppipoikia
Avaankin Painivalmentajien keskuudessa haasteen siitä, että jokainen nyt toimiva seniorivalmentaja ottaisi tietoisesti itselleen oppipoikia tai tyttöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että kannustamme entistä enemmän seuroissamme mukana olevia painijoita, jotka eivät syystä tai toisesta tähtää kilpailu-uralle, kiinnostumaan valmentamisesta.
Kilpauransa päättäneet painijat on pidettävä toiminnassa mukana. Heissä on valmentajavoimaa jo senkin vuoksi, että heillä on viimevuosien molskituntuma ja lajitietämys vielä ropassa. Heidän ajatuksensa on vain siirrettävä omasta hyvästä toisten hyväksi.
Tämä prosessi on vuosien mittainen ja vaatii oikeaa otetta ja toimintamahdollisuuksia molemmille. Pelin voisi avata selkeällä kahden keskeisellä keskustelulla jossa seniori esittää ja rohkaisee valmentajaksi ryhtymistä. Pelkkä asian esittäminen tai rohkaiseminen ei tietenkään riitä, on tehtävä myös selkeitä toimenpiteitä.
Nuorilla on edessään monet uudet normaali elämän haasteet, joten on edettävä määrätietoisesti nämä huomioiden ja ilman kiirettä. Yhdessä toimiminen on hedelmällisin toimintatapa aloittaa. Valinnan tekee joka tapauksessa kukin nuori – oppipoika – ihan itse. Meillä senioreilla on päällimmäisenä rohkaisijan ja esimerkin antajan rooli.
Valmentajatreenit
Valmentajatreenit järjestetään tänä vuonna Kuortaneella elo- syyskuussa. Silloin meillä on mahdollisuus porista mm. yllämainituista aiheista. Painiliiton valmentajakoulutus on edistynyt ehostetusti Koivulan Jannen moottoroimana. Toteutustiedot niistä kuten muistakin tapahtumista Painiliiton nettisivuilta tai suoraan Jannelta.
Vapaakortti
Suomen Painiliiton hallitus tiedostaa valmentajien merkityksen lajimme elinvoimaisuuden kannalta. Tästä osoituksena se myönsi Painivalmentajat –kerhon jäsenille vapaakortit. Liiton vapaakortti oikeuttaa ilmaiseen sisään pääsyyn kotimaan kilpailuihin.
Jäsenmaksu maksetaan Suomen Valmentajat ry:n tilille. Jäsenmaksun maksamisen jälkeen vapaakortti lähetetään Painiliiton toimistosta. Kerhomme jäsenasioita hoitaa Pertti Karppinen (041 4677453), joka on yhteyshenkilö sekä Suomen Painiliiton että Suomen Valmentajat ry:n suuntaan.
Painiliiton nettisivuilla valmennuksen kohdalta löytyy Painivalmentajien sivu. Siellä on myös vuosikokouksiemme pöytäkirjat. Vilkaisemalla sivuja saat tietoa kerhomme asioista heti tuoreeltaan.
Toivon Teidän jokaisen valistavan muita valmentajia Kerhostamme ja rohkaisevan heitä liittymään joukkoomme (Suomen Valmentajat ry:n www-sivuilla hakemus). Saisimmekohan tänä vuonna 40 –jäsentä täyteen ?
Erinomaista vuoden jatkoa Teille kaikille. Molskin äärellä tavataan.Ilpo Seppälä