Pystymetsästä toimistopäälliköksi ja mitalijuhliin

Olen koko ikäni ollut innokas urheilija ja vielä innokkaampi penkkiurheilija. Kun vuonna 2002 pääsin seuraamaan Seinäjoella pidettyjä painin EM-kisoja katsomosta käsin, tiesin, että tällaiseen projektiin haluan joskus vielä päästä paremmin mukaan. Olen nähnyt myös muutamat painin SM-kisat ja todennut sen tunnelman, mitä minkään muun lajin katsomossa ei voi kokea.

Nyt omat matkailun liikkeenjohdon opintoni ovat lähinnä muutamaa työharjoittelujaksoa lukuun ottamatta loppusuoralla. Viime syksyn aikana juttelin tuttujen painijoiden kanssa ajatuksesta, että tarjoutuisin työharjoitteluun kevään EM-kisoihin. Kaikki rohkaisivat minua ja loppujen lopuksi se taisi olla joulukuun alkua, kun sain vihdoin lähetettyä vapaamuotoisen hakemukseni Painiliittoon.



Antti Pekkala - tuleva matkailujohtaja? (kuva: Esa Koivisto )

Olen todella kiitollinen Vehviläisen Pertille ja Koiviston Esalle, jotka innostuivat asiasta ja järjestivät minulle äärimmäisen haastavan kuukauden mittaisen työrupeaman.
Olimme soitelleet muutaman kerran Esan kanssa talven aikana, mutta kun maaliskuun alussa ajelin Tampereelle päin, en aavistanut kuinka työntäyteisiä, mutta mielenkiintoisia tulevat viikot olisivat. Jo ensimmäisen työpäiväni iltana minut nimettiin toimistopäälliköksi ja nimeni, puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni olivat heti kisojen nettisivuilla. Kisoja edeltävät viikot päivitin työntekijälistoja, opettelin kisoissa käytettävää ohjelmistoa ja koetin mahduttaa ulkomaisia kisavieraita Tampereen seudun hotelleihin.

Siirsin toimistoni Messu- ja Urheilukeskukseen vasta perjantai-aamupäivällä, muutamaa päivää ennen kisoja. Sen jälkeen päästiinkin sitten tekemään aikalailla ympäripyöreitä päiviä.

Hoidimme siis joukkueiden akkreditoinnin, joka tarkoitti kaulassa riippuvien korttien tekemisen, rahastuksen ja ohjaamisen oikeaan hotelliin. Suuri osa ajasta meni lisäksi puhelimeen puhuessa ja eräänä päivänä onnistuin jopa kuluttamaan kaksi täyttä akkua puhelimestani hoitaessani kaikkea mahdollista.

Näin jälkikäteen voi jo myöntää, että ensimmäiset päivät olivat niin hektisiä, että välillä oli usko lähellä loppua. Suurimmaksi ongelmaksemme näet koitui suosiomme, joka ylitti kaikki odotukset. Olimme arvioineet hotellihuonetarpeemme edellisten kisojen perusteella, mutta tämä arvio jäi lopulta todella kauaksi toteutuneesta.

Saimmekin soitella kaupungin hotelleihin käytännössä ympäri vuorokauden. Loppuviikosta saatoin jo käyttää pelkkää etunimeäni soittaessani muutamiin hotelleihin. Kaippa ne on ne kuuluisat kulttuurierot, mutta uskomattoman suuren työn saimme tehdä monien itäeurooppalaisten joukkueiden kanssa.

Akkreditointi-projektimme ei todellakaan olisi onnistunut ilman yli kymmenen hengen vapaaehtoisporukkaa. Tärkeää oli, että siihen kuului esimerkiksi pari Venäjän kielentaitoisia sekä ennen kaikkea muutamia, joilla oli aiempaa kokemusta vastaavista projekteista. Kaiken kaikkiaan kisoihin onnistuttiin saamaan mukaan aivan uskomaton määrä vapaaehtoisia.

Nyt kun olen menossa vielä kerran Tampereelle tekemään pientä loppuyhteenvetoa kisoista, voin todeta, että pakko sitä on olla tyytyväinen omaan panokseen. Työtä oli paljon, mutta kaikki tuli tehtyä, vaikka päivät olivat välillä niin pitkiä, etten ehtinyt edes syömään juuri lainkaan.

Vaikka monen kanssa piti välillä puhua aika tiukkaankin sävyyn, olimme loppupäivinä jo lähes ystäviä niin Turkin, Venäjän kuin Azerbaijaninkin joukkueenjohtajan kanssa. Oli mahtava työskennellä yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa ja tämän vuoksi uskonkin, että kisat olivat kaiken kaikkiaan onnistuneet.



Kuvassa keskellä Antti Pekkala - tiukkaa neuvottelua turkkilaisten kanssa. (kuva: Hannu Kiminkinen )

Silti ehkä parasta oli nähdä aivan maton reunalta riehaantuneen yleisön edessä tuoreen Euroopan mestarin ilmava takaperin voltti. Viimeistään Jakke pelasti mestaruudellaan kisat ja myös mitalijuhlat olivat sen arvoiset.

Nyt jään odottelemaan seuraavaa kisaprojektia, siinä tulen aivan varmasti olemaan mukana.

Teksti
Antti Pekkala
anttipekk@gmail.com
041 4581444