Maaottelu 24.11. ja Vantaa Painicup 25. – 26.11.2006
Maaottelupäivä alkoi Ylä-Tikkurilan Kipinän ja TUL:n aamulla järjestämällä lehdistötilaisuudella Finnair Stadiumilla. Lehdistöä saapuikin paikalle mukavasti ja tilaisuudesta muodostui informatiivinen, mutta silti rento ja rauhallinen.
Rauhallisen saattoi tosin unohtaa heti, kun puhelimet avattiin. Tauoton soitto ja viestittely vei YTK:laiset kunkin taholleen. Yksi lähti lentokentälle, toinen juna-asemalle, kolmas viimeistelemään kisatarvikkeiden ostoja ja neljäs järjestämään majoituksia yllättäen paisuneen osaottajamäärän takia. Paljon oli vielä tehtävää ennen illan maaottelua, mutta rutinoinut kisaorganisaatio puski eteenpäin tietäen (ja välillä toivoen), että kaikki hoituu – tavalla tai toisella.
Suomi – Ruotsi maaottelun järjestäminen alkoi vain muutama viikko ennen itse tapahtumaa. Sitä ennen tosin Vantaa Painicupin järjestelyt olivat täydessä vauhdissa, joten maaottelu otettiin ”lennosta mukaan”. Maaottelu tietenkin toi muutoksia jo tehtyihin suunnitelmiin. Tila- ja majoitusvarauksia muutettiin sekä mattotalkoita aikaistettiin, tiedotusta muokattiin, talkooväkeä värvättiin ja monia pikkuasioita hiottiin uudelleen.
Itse Painicupin työstäminen oli alkanut jo aikaisin keväällä ja tahti tiivistyi loppuvuotta kohti. Kuuden hengen ydinryhmä paisui loppua kohti niin, että talkoolaisia oli mukana eri tehtävissä kaikkiaan noin 60. Talkoolaisten määrä, sekä se miten mielellään ihmiset vuosi toisensa jälkeen lähtevät mukaan, kertoo kipinäläisestä voimavarasta; mittavasta yhteishengestä. Sen avulla puristetaan tiukkoja viikonloppuja läpi laadusta tinkimättä ja huumoria säästämättä. Talkooväkemme saikin kisojen aikana ja sen jälkeen runsaasti positiivista palautetta ystävällisyydestään.
Vuosien aikana sen on vain huomannut, että sitä paremmat kisat, mitä enemmän lentää mies ja huuli, toinen tosin toivottavasti vain molskilla… Tärkeää on myös oman talkooväen viihtymisen ja toimivuuden kannalta nimetä kullekin osa-alueelle selkeät vastuuhenkilöt ja kaikille oma tehtävä.
Ja ainahan tarvitaan myös niitä jokapaikanhöyliä, jotka ovat seitsemässä paikassa yhtä aikaa venyen, joustaen vaan ei paukkuen. Vantaa Painicupin kaltaisen suuren ja kansainvälisen tapahtuman läpiviemiseen tarvitaan lisäksi johtaja, jolla hermot kestävät ja kokemusta löytyy. Sellainen oli jo toistakymmentä vuotta organisaatiossa mukana ollut ja nyt toista kertaa johtajana toiminut Tuija Hermansson.
Suomen 100-vuotiasta Painiliitoa haluttiin muistaa juhlavuonna erityisellä tavalla. Laurean ammattikorkeakoulun luovien toimintojen linjan opiskelijat olivat rakentaneet 100-vuotishistoriaa käsittelevän näytelmän, jossa päärooleissa esiintyivät tulevaisuuden kipinäläiset painitoivot. Pääsy suuren yleisön eteen olikin kohokohta monelle pikku-painijalle.
Pikkumokia sattuu aina huolellisista järjestelyistä huolimatta. Tänä vuonna esimerkiksi vain hetki ennen palkintoseremonioiden alkua huomattiin, että kultaharkot olivat visusti lokerossaan, ja lokeron avain teillä tietämättömillä. Aivan pikkuriikkisen paniikin jälkeen avain löytyi, ja sarjavoittajat saivat ansaitsemansa kullan.
Joka kisasta myös oppii jotakin uutta tulevaa varten. Ensi vuonna tulemme rajoittamaan joukkueiden kokoja ja yritämme saada vielä muutaman maan lisää. Tänä vuonna osallistujia oli kaikkiaan 135, joukkueita 38 ja maita 10. Lehdistötilaisuus todettiin toimivaksi foorumiksi, mutta sen ajankohta pitää miettiä tarkkaan. Myös kisa-aikataulut kannattaa miettiä huolella television urheilulähetykset huomioiden. Yllättäviin kuluihinkin tulee varautua. Tänä vuonna sellainen oli FILA:n valvoja, jonka matkakustannukset muodostuivat melko huikeiksi.
Kaikkiaan kisat sujuivat jälleen hyvin, ja koko mukana ollut tiimi oli sunnuntai-iltana perinteisesti ilmaistuna väsynyt mutta onnellinen. Ihan heti kisojen jälkeen ei uusia kisajärjestelyjä jaksa edes miettiä, mutta kun univelat on kuitattu, siintää silmissä pikkuhiljaa seuraava tapahtuma. Kaikessa vaativuudessaankin onnistuneen kansainvälisen kilpailun järjestäminen on kuitenkin monin puolin palkitsevaa.
Ylä-Tikkurilan Kipinä urakoi kolme 100 v. juhlatapahtumaa. Vantaa Painicupin avajaisissa painin juhlaviestin seuralle toi Suomen Urheilumuseon edustajana Sami Sarpakunnas. Puheenjohtaja Yrjö Tuokon seuraamana juhlakapulan vastaanotti YTK:n puheenjohtaja Tuija Hermansson. (Kuva: Jarkko Glans)
Tikkurilan Urheilutalolla Vaasan Voima-Veikkojen edustajana Ari Urpiola vastaanotti 100 v. juhlaviestin Kipinän Tuija Hermanssonilta. VVV järjesti seuraavana juhlatapahtumana tyttöjen ja poikien vapaapainin SM-kilpailut. (Kuva: Jarkko Glans)
Teksti
Mari Mäkinen
040 5228228
mcinen@kolumbus.fi
Takaisin etusivulle